Elinvoimainen Kajaani – kulttuurin ja viihtyvyyden kaupunki

Vaalikoneessa pyydettiin vastaamaan väittämään, tuleeko kuntien paikata valtion tekemät leikkaukset teattereiden rahoitukseen.  Vastasin kysymykseen myöntävästi, tosin tiukassa taloustilanteessa on välttämätöntä tarkastella kaikkia kunnan toimintoja, mahdollisuuksia sekä tuen muotoja. Se on vastuullista taloudenpitoa.

Mielestäni tällä hetkellä kulttuurista keskustelu on kapea-alaista. Kulttuuri terminä on laaja ja riippuu siitä, mistä näkökulmasta sitä halutaan tarkastella. UNESCO määrittelee kulttuurin yhteiskunnan tai ihmisryhmän henkisten, aineellisten, älyllisten ja ominaisuuksien koostumukseksi, mikä sisältää taiteiden ja kirjallisuuden lisäksi elintavat, yhteiselämän, arvojärjestelmät, traditiot ja uskomukset. Kulttuurin merkityksestä ihmisten parempaan terveyteen, hyvinvointiin ja pidempään elinikään on julkaistu laajasti kansainvälistä ja kansallista tutkimusnäyttöä. Kulttuurin merkitystä ei siis tule vähätellä.

En näe enkä koe kulttuuria ns. luksustuotteena, enkä harvojen huvina, jona sitä tunnutaan usein pidettävän. Koen, että meidän tulisi huomioida ja nähdä myös tämä näkökulma kaupunkiamme ja elinympäristöä kehitettäessä sekä uusien kuntalaisten houkuttelemissa Kajaaniin. On ensiarvoisen tärkeää saada pidettyä Kajaani elinvoimaisena myös tulevaisuudessa ja saada luotua tänne uusia työpaikkoja, mutta mielestäni emme saa unohtaa ihmisten työn vastapainoa ja vapaa-ajan merkitystä ja mahdollisuuksia Kajaanissa. Niillä on suuri merkitys, nuoren tai vanhan, lapsen tai aikuisen viihtymiseen ja hyvinvointiin.

Mielestäni loistava esimerkki kansalaisten osallistamisesta kotikaupungin kehittämiseen on osallistava budjetointi, jota tulisi jatkaa. Kuntalaisten toiveita ja ajatuksia tulee kuunnella herkällä korvalla. Rikas ideointi varmasti hyödyttää kaikkia sekä auttaa kaupunkiamme kehittymään pito- ja vetovoimaisemmaksi.

Mielestäni meidän tulisi nähdä Kajaanin monipuolinen kulttuuritarjonta ja ylipäätään kulttuurihistoriallinen ympäristö mahdollisuutena ja ylpeyden aiheena. Emme ehkä huomakaan arjessamme kulttuurillista antia, mutta väitän, että hieman tarkemmalla tarkastelulla voimme huomata sen tärkeyden yksilötasolla. Toiselle voi olla tärkeää musiikki, toiselle kirjallisuus, jonkun silmää hivelee kaupunkimme kulttuurihistorialliset rakennukset tai historiallinen ympäristö. Joku voi löytää hengähdystauon konserteista tai samaistumispintaa teatterista. Toisille monipuoliset liikunnan harrastamisen mahdollisuudet ovat henkireikä.

On myös muistettava ja nähtävä erilaiset kulttuuri- ja liikuntatapahtumat talouden näkökulmasta. Ne tuovat kaupunkiimme elämää, houkuttelee kävijöitä kuntarajojen ulkopuolelta ja tuo tuloja muun muassa majoitusten ja ravintolapalveluiden käyttämisen myötä.

Uskon, että mahdollistavalla ja avoimella suhtautumisella on hyvä kaiku kauemmas ja se päättäjien tulisi pitää mielessä.